Visuaalisesta ilmeestä vastaavan visutiimin noviisit, nuoret ja naiivit valovastaavat Valpuri ja Saana tässä tervehdys!

Olimme toisillemme tuntemattomia entuudestaan, mutta yhteinen viipellys lähti kivuttomasti käyntiin ja yhteistyömme on ehkä kömpelöä, mutta sitäkin hauskempaa. Kumpikaan meistä ei ole aikaisemmin tehnyt täysivaltaisesti valoja teatterille, vaan olemme olleet kokeneiden valomestarien opissa aikaisemmissa prokkiksissa. Kuitenkin päädyimme vastaamaan kahdestaan Godota odottaessa -näytelmän valojen rakennuksesta, joka oli aika jännä kasvun paikka kummallekin. Kaikeksi onneksi meillä oli edelleenkin paljon valomestarien apuja käytettävissä tai vähintäänkin puhelimen päässä, jos sormi sattui eksymään suuhun.

Visutiimin johtava visualisti Jouni kertoi auliisti taiteellisesta näkemyksestään, jonka me pyrimme toteuttamaan pienen päänraapimisen jälkeen. Ensimmäinen homma oli hakea hallaharsoa ja värjätä se näytelmää varten. Tarkoituksena oli rakentaa valot niin, että hallaharso ripustettaisiin peittämään koko teatterin kattoa ja valot valaisisivat sen läpi. Valpuri teki koepalan kotonaan ja päädyimme siihen päätökseen, että keittäisimme sankokaupalla niin tummaa kahvia kuin mahdollista ja värjäisimme harson sillä. Koepala onnistui mainiosti ja jatkoimme värjäämään loppuharsoa teatterille. Ensimmäinen kovaääninen nielaus kuului kurkusta, kun tajusimme hallaharsoa olevan 300 neliömetrin edestä, eli työsarkaa riitti. Levitimme teatterin lattialle pressuja ja aloimme uittaa harsonyttyjä kahvia täynnä olevassa ämpärissä. Tuoksu kutsui kahvipöytään ja teatterin lattia täyttyi kahvin värjäämistä kengänjalanjäljistä. Onneksi ohjaaja Janne oli sitä mieltä, että ilmassa leijaileva kahvin tuoksu on vain hyvä juttu. Ei siltä olisi kyllä millään vältyttykään.

Kun värjäysprosessi oli saatu hyvään vauhtiin, aloimme puhista uudelleen. Miten kummassa ripustaa kuivumaan kymmeniä metrejä pitkää harsoa, joka tiputtelee solkenaan kahvia? Ulkona ei ollut pyykkinarua ja vaikka olisi ollutkin, pakkanen paukkui -10 asteessa. Harso jäätyisi ja olisi vain uudelleen märkä, kun sen toisi takaisin sisälle. Siirsimme tuolit katsomosta sivuun, levitimme lisää pressuja lattialle ja viritimme harson roikkumaan hauenleuoilla katonrajasta, ja käytimme tikkaita ja säädettäviä valotelineitä, joiden päälle levitimme harson kuivumaan kaikessa komeudessaan. Kun Valpuri rullasi harsonyttyä auki, näytti pitkään siltä, etteivät kerrokset loppuisi koskaan. Hiki valui kahvin kanssa kilpaa, kun aina ilmestyi uutta kerrosta, mutta lopulta pitelimme käsissämme harson päätä kuin todistusta Jumalan armosta meitä kohtaan.

Kuivaussysteemi toimi kuin häkä. Seuraavana päivänä harso oli kuiva, mutta kahvivärjäys jätti sen kuitenkin liian vaaleaksi. Ehdimme värjätä koko souvista kaksi kolmasosaa, kun Jouni päästi ilmoille ilouutisen: kaikki värjätään uudelleen, tällä kertaa mustalla kangasvärillä solmuvärjäystekniikalla. Kaikki se puristelu ja vääntely värin levittämiseksi harsosolmujen sisällä sai meidät tajuamaan lähinnä käsivoimiemme olevan vauvahylkeiden haban kanssa samaa tasoa. Vaikka kuinka väännellessä olisikin kuvitellut käsittelevänsä oman arkkivihollisen naamaa, huusivat hauikset hoosiannaa. Kuivumisprosessi ei ollut tässä vaiheessa ongelma, harso niitattiin suoraan kattoon kosteana, jossa se kuivui ilmavasti. Saana moppasi kahvissa lilluneet pressut ulkona pakkasessa puhtaaksi. Tällaistakin pääsee puuhailemaan teatterissa.

Valojen rakennus oli kaikessa säätämisessään hauskaa, varsinkin näin jälkikäteen ajateltuna. Hallaharsoa revittiin alas ja niitattiin takaisin kiinni kattoon vuoron perään sitä mukaa, kun lamppujen asentoja piti säätää ja testata miltä ne näyttävät harson läpi lavalle töhötettynä. Työvaiheet olivat salsan tavoin jatkuvaa etenemistä ja pakittamista, eikä muutamilta hermoromahduksilta ja tyynyyn kiljumisilta vältytty. Eräässä vaiheessa Valpuri istui orrella harson yläpuolella katonrajassa ja lauloi joululauluja samalla kun Saana puntaroi alhaalla mihin suuntaan yhtä lamppua pitäisi säätää. Aiemmin ilmassa leijuneen kahvin sijaan meitä ympäröi hiljaa hiipivä aivojen pehmeneminen.

Kaiken kaikkiaan kumpikin oppi todella paljon ennen kaikkea valojen rakentamisesta, mutta myöskin muusta työstä, jota näytelmän lavasteiden rakentaminen teatterissa vaatii. Luovat ratkaisut tulevat tarpeeseen jokaisessa tilanteessa ja ne joko yllättävät toimivuudellaan tai sitten päädytään kokeilemaan jotakin muuta. Huumori ja pitkäjänteisyys ovat välttämättömiä työkaluja, mutta hyvä visutiimi tekee paljon. Ja meillä on ollut ihan mielettömän hyvä ja osaava työryhmä ihan koko projektin suhteen.

Kun ilmeni, ettei Godota odottaessa tulla esittämään, ensimmäinen reaktio oli epäusko. Eihän Herran vuonna 2018 voi taideprojekti kaatua kysymykseen sukupuolesta? Tuntui uskomattoman epäreilulta, että koko työryhmän, erityisesti näyttelijöiden kova työ ja uurastus valuisi hukkaan. Sillä hetkellä olisi voinut vähän puristella ja väännellä hallaharsoa, mutta se roikkui jo esityksiin valmiina katossa. Onneksi se sai jäädä roikkumaan sinne ja sen läpi valaistaan kuin valaistaankin esityksiä, vaikkakaan ei sitä, jota varten se ylös ripustettiin.

Koko projektin aikana eniten odotimme sitä, että kaikkien tekemä kova työ pääsisi yleisön ihailtavaksi. Huolimatta mutkista matkalla se onneksi tulee tapahtumaan. Mielenkiinnolla aiheesta ja kuluneista tapahtumista keskustelua Odottaessa.

“Vaihtakaa näyttelijät miehiin tai esitys perutaan.”

Turun ylioppilasteatteri joutui perumaan Janne Pikan ohjaaman Godota odottaessa – klassikkonäytelmän esitykset viikkoa ennen ensi-iltaa. Taustalla on Samuel Beckettin perikunnan määräys, jonka mukaan esityksessä ei saa olla naisnäyttelijöitä. 

Godota odottaessa -näytelmän sijaan Turun ylioppilasteatterin lavalla nähdään uusi Odottaessa-niminen näytelmä. Odottaessa on työryhmälähtöisesti valmistettu esitys, joka tarkastelee Turun ylioppilasteatterin Godota odottaessa -produktion kohtaloa näytelmänä näytelmän sisällä. Absurdissa tragikomediassa odotetaan vastauksia, kysymyksiä ja tasa-arvoista kohtelua.

Hanki lippusi Odottaessa-näytelmän esitykseen osoitteessa turunylioppilasteatteri.fi/liput/

Esitysten yhteyteen järjestetään keskustelutilaisuuksia Turun ylioppilasteatterissa. Tilaisuuksissa jatketaan Godota odottaessa -esityksen peruuntumisen myötä syntynyttä keskustelua. Tapausta tarkastellaan useasta eri näkökulmasta käsin, ja keskustelutilaisuuksissa on mukana teatteri- ja esitystaiteen ammattilaisia. Tilaisuuksien aiheina ovat mm. tasa-arvo sekä tekijänoikeudet. Keskustelutilaisuuksista tiedotetaan lisää viikon 12 aikana. Keskustelutilaisuuksiin on vapaa pääsy, ja ne pidetään esitysten jälkeen erikseen ilmoitettavina ajankohtina.