Inspiroiva devising-työtapa ja kuinka kuningas Karitius sai nimensä

Tavallisesti näytelmä, hahmot ja miljöö luodaan valmiin käsikirjoituksen pohjalta. Adalmiinan helmessä prosessi oli erilainen. Ryhmälähtöisen teatterin tekeminen ja työ- ja lähestymistapa kuulostivat ensin hyvin pelottavalta, sillä devising-työtapa ei ollut minulle juurikaan tuttu. Adalmiinan helmessä on ohjaajat, mutta silti työ jakautuu kaikille, ei vain heille. Ohjaajien työ on löytää helmet meidän yhteisestä työstämme.  Näyttelijöillä on vapaus vaikuttaa niihin hahmoihin ja siihen tarinaan, jonka yleisö lopulta näkee lavalla. Ensimmäistä kertaa minulle on vapaus toteuttaa itseäni myös kirjoittamalla ja luomalla.

Kun pääsin eroon pelosta ja epävarmuudesta, jonka devising minussa aiheutti, aloin todella ajatella tätä vapautta, joka minulle annettiin. Pääsin nyt mukaan näytelmän tekemiseen ihan sieltä alusta asti. Mitään valmista tekstiä ei ole, ainoastaan valmis ajatus. Kaikki muu tuli meidän työryhmämme päästä. Eikö kuulostakin hienolta?

Sen sijaan, että istuimme yhdessä kirjoittamaan ja laatimaan käsikirjoitusta ja roolihahmoja, teimme harjoituksia, jotka veivät tarinaamme eteenpäin. Kuin itsestään olimme luoneet maailman, kasan hahmoja ja keksineet heille historian ilman että olimme keskittyneet niiden tekemiseen. Esimerkiksi oma roolihahmoni, kamarineito Anneli, sai alkunsa improvisaatioharjoituksesta, jossa sokeaa kokkia esittänyt apulaisohjaajamme Loviisa käskytti minun esittämääni lonkkavikaista keittiöpiikaansa kovaäänisesti huutamalla ”ANNELI! ANNELI!” Annelin hahmo on muovautunut monen mutkan ja kokeilun kautta nykyiseen muotoonsa eli lapsenmieliseksi ja empaattiseksi Adalmiinan kamarineidoksi. Enää ei Anneli ole lonkkavikainen tai Savoa puhuva ”landepaukku”, niin kuin jäsenkatselmuksessa pohdittiin, vaan vain hieman varpaat sisäänpäin kävelevä, alistuva mutta iloinen luonnonlapsi.

Toinen hauska tarina hahmojen nimistä on kuninkaan nimen synty. Ohjaajamme Siiri kuumotteli eräissä harjoituksissa, että viikon päästä saisimme tietää roolit. Me näyttelijät aloimme tietenkin jännittäen odottaa roolitusta ja minä jopa niin paljon, että näin seuraavana yönä unta tilanteesta. Unessa Siiri antoi muille näyttelijöille tuttuja hahmoja, joita olimme yhdessä harjoituksissa työstäneet. Viimeiseksi ohjaaja kääntyi minun puoleeni ja sanoi: Oona, sitä esität Karia. Olin hyvin hämmentynyt. Kuka tämä Kari oikein oli? Herätessäni tajusin, että alitajuntani oli luonut aivan uuden hahmon tarinaamme.

Juuri tämä on devisingissa parasta! Jokin treeneissä tapahtunut improvisaatio tai joku niin absurdi asia kuin uni muokkaa tarinaa ja näytelmää, ja mikä tahansa saattaa inspiroida. Vaikka Kari ei päässyt hahmona näytelmäämme, päätimme ottaa osan siitä mukaan lavalle ja niinpä nimesimme kuninkaan Karitiukseksi.

Varaa liput Adalmiinan helmeen tästä!

teksti: Oona Seppänen

kuva: Miretta Kujamäki