Turun ylioppilasteatteri esittää:

LAULUJA HARMAAN MEREN LAIDALTA
These Little Town Blues Are Melting Away

Pipsa Lonka – Nuppu Ervasti

Lauluja harmaan meren laidalta on vähäeleinen, musiikkia ja nukketeatteria hyödyntävä kihelmöivän hauska ja terävänäköinen näytelmä pienistä ihmisistä suuren ekokatastrofin edessä.

Pipsa Longan palkittu käsikirjoitus kertoo hitaasti suureen tulvaan katoavasta rannikosta ja sen elämän laidalla roikkuvista asukkaista, joiden arjen surut ja haaveet sekoittuvat vääjäämättä kohoavan meren aaltoihin. Nuppu Ervastin ohjaama teos balsamoi ilmastoahdistuksesta kärsivän sielun nousevan Itämeren sameaan syleilyyn. 

Teos on ensimmäin Turun ylioppilasteatterin uudella Taiteen talon nättämöllä nähtävä esitys. Näyttämön löydät Taiteen talon pihan perältä Palokunta-rakennuksesta, Kino-Kiltaa vastapäätä olevasta nurkkauksesta (osoite Nunnankatu 4).

NÄYTÖKSET 

la 26.9. klo 19
ke 30.9. klo 18.30
to 1.10. klo 18.30 
pe 2.10. klo 18.30  (S-etuhinnat)  
la 3.10. klo 18.30 
ke 7.10. klo 18.30  (maksa mitä haluat)
pe 9.10. klo 18.30 
la 10.10. klo 18.30 
su 11.10 klo 17
to 15.10. klo 18.30  (maksa mitä haluat) 
la 17.10. klo 18.30 
su 18.10. klo 13 
ke 21.10. klo 18.30 (S-etuhinnat) 
to 22.10. klo 18.30 
la 24.10. klo 13
to 29.10. klo 18.30 
pe 30.10. klo 18.30 
la 31.10. klo 18.30

Esityksen arvioitu kesto n. 3h 10min (sis. väliaika).
Tarkistathan huolellisesti esityksen alkamisajan.

LIPUT

25 € peruslippu
15 € alennuslippu 
30 € kannatuslippu (sis. kahvi/tee)
10 € opiskelijalippu

Alennuslippuun ovat oikeutettuja kaikki itsensä vähävaraisiksi kokevat.

Ryhmävaraukset (väh. 10 hengen ryhmät) sähköpostitse osoitteesta info@turunylioppilasteatteri.fi

Erikoishintapäivät: 

Maksa mitä haluat -näytökset 7.10. ja 15.10.
S-etuhintaisia lippuja (20€) on saatavilla 2.10. ja 21.10. näytöksiin. Ostos ei kerrytä bonusta. 

ROOLEISSA

Aila, Eila Vuorinen: Miretta Kujamäki
Hilkka: Päivi Sippola
Ukko, muumi: Pasi Varjus
Tytti: Noora Joutsenlahti
Kerttu: Senja Luuri
Petteri: Heidi Ripatti
Jarkka: Marko Rumbin
Pasi, Katri Helena: Kaisla Silfver
Eila Vuorinen: Miretta Kujamäki
Jumala, Tiitinen, tarkastaja, myyjä, hoitaja: Yasmin Iacovone
Jeesus: Martin Henkelmann

Lisäksi: suunnistajia, saksalaisia turisteja, senioritalon kolme vakituista asukasta, onnelliset valssaajat, yhdeksän kissaa, rääkyvä varis, haukkuva suomenpystykorva sekä kaksi punaista kettua.

Livebändi: Helvi Ermala, Martin Henkelmann, Yasmin Iacovone ja Teemu Lahtonen

TYÖRYHMÄ

Käsikirjoitus: Pipsa Lonka
Ohjaus: Nuppu Ervasti
TYT:n näyttämösovitukseen sävelletyt kappaleet: Antti Ainola
Äänisuunnittelu: livebändi
Puvustus: Katariina Kayser
Puvustusapu: Iida Vesanto ja Marika Hämäläinen
Tarpeisto: Aiju Holppi
Nukenrakennus, naamiot ja tarpeistoruuat: Juulia Niiranen, Elfim Trotsak, Marika Hämäläinen ja Katariina Kayser
Lavastus: Maria Peltoniemi
Lavastusapu: Jouni Kekkonen, Janne Loiske ja Saara Loiske
Valosuunnittelu: Aaron Hyrkäs
Valoassistentti: Lenne Kemppainen
Tekniikan ajo: Lenne Kemppainen, Juhani Rusi, Orion Petlin, Reea Ruusuvuori, Onni Hassila ja Kosmos Kivinen
Graafinen suunnittelu: Orion Petlin
Valokuvat: Sanni Sormunen
Ohjaajan assistentti: Emma-Liina Sutinen
Tuottajan assistentti: Elina Torvela
Tuottaja: Maria Peltoniemi

Muut esityksessä kuultavat kappaleet: 

”Tanssi vain” säv. Maurizio Piccoli, Salvatore Cutugno, san. Jorma Toiviainen
”Vie minut” säv. Esa Nieminen, san. Sinikka Svärd 
”New York, New York” säv. John Kander, san. Fred Ebb

ESITYSPAIKKA

Turun ylioppilasteatteri, Nunnankatu 4, Turku (Palokunta-rakennus)

Näytelmän tekijänoikeuksia valvoo Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat – Finlands Dramatiker och Manusförfattare ry.

OHJAAJAN SANA

“Me olemme kilttejä ihmisiä. Kilttejä ihmisiä. Silti näin voi käydä. Ihminen on pieni. Meri on iso. Tällaisen edessä pitää vain sopeutua. Kuka tietää, onko kellään enää paluuta takaisin.”

Pipsa Longan upea teksti kommentoi nykyaikaa monella tasolla. Elämme ajassa, jossa kaiken pitäisi olla nopeaa ja helposti kulutettavaa, vaikka suurimmat haasteemme ovat hitaita eikä niihin ole pikaratkaisuja. Katastrofi ei aina saavu rytinällä kuten Hollywoodissa, vaan hiipii keskelle arkea – kuten ilmastonmuutos on jo tehnyt. Esityksen maailma onkin yhtä aikaa naurettava ja surullinen, arkinen ja absurdi. Myös esityksen pituus on pieni kapina nykyaikaa vastaan. Tätä ei voi katsoa TikTok-nopeudella.

Hitaasti nouseva Itämeri on vaikuttava ja tieteellisesti perusteltu ilmastonmuutoksen symboli. Viime vuosina olemme kuitenkin nähneet myös toisenlaisia seurauksia: kuivuvia järviä, ankaraa kuumuutta, rajuja metsäpaloja ja maanvyörymiä. Samalla lajikato etenee poikkeuksellisen nopeasti ja näkyy jo omassa pihapiirissä, ei vain jossain kaukana. Ihmiskunnan karmaiseva saavutus on ollut horjuttaa miljoonien vuosien aikana muovautunutta maapallon tasapainoa vain muutamassa sukupolvessa.

Nouseva Itämeri on kiinnostava haaste teatterintekijälle. Vesi on kuriton elementti, jonka tuominen uunituoreelle näyttämölle ei ainakaan talotekniikan näkökulmasta ole paras ajatus. Tästä näytelmästä tulikin rutikuiva: vesi loistaa poissaolollaan. Nouseva meri on olosuhde, tosiasia, josta puhutaan ja joka muuttaa kaiken – mutta emme todella näe sitä. Kuulostaako tutulta?

Tässä näytelmässä, kuten todellisuudessakin, arki on elämän vahvin kannattelija. Elämä lymyää kahvissa ja karjalanpiirakoissa, aamujumpassa, ainaisessa työssä ja kaljaporukan hyvässä tunnelmassa. Pienissä toistuvissa hetkissä, joissa kuitenkin on kaikki.

Longan teksti tarkastelee lämmöllä ihmistä suuren muutoksen keskellä. Se seuraa tarkkanäköisesti, kuinka hapuilemme epävakaassa maailmassa: takerrumme menneeseen, käperrymme itseemme ja pakoilemme väistämätöntä. Huudamme Kertun tavoin äitiä emmekä Tytin tavoin saa unta. Mutta aikuista lasta ei voi loputtomiin ottaa viereen nukkumaan. Tulee hetki, jolloin on otettava itse vastuuta ja rakastettava maailmaa takaisin – teoilla.

Tässä esityksessä harmaan meren laidalla asuvat hahmot löytävät lohtua eläinystävistä ja voimaa muutokseen toisistaan. Aivan viime hetkellä, ehkä liian myöhään? Nyt minäkin kirjoitan tätä ohjaajan sanaa viime hetkellä ennen ensi-iltaa. Mutta eikö viime tippa ole vielä mahdollisuus? Toivon todella, että on.

Yhden merkityksellisen tason esitykseen tuo se, että olemme harjoitelleet sitä samalla, kun Turun ylioppilasteatteri on etsinyt paikkaansa ja rakentanut uutta kotia Taiteen taloon. Pitkä evakkomatka on vihdoin saatu onnellisesti päätökseen. Muutto ei sujunut mutkitta ja uusi koti vaatii työtä, mutta tämä muutos on ollut odotettu ja tervetullut. Toivon TYT:lle pitkää ikää uudessa kodissaan!

Lopuksi haluan sydämeni pohjasta kiittää koko työryhmää sitoutumisesta ja kovasta työstä tämän esityksen eteen. On ollut luottavainen ja onnekas olo saada rakentaa tätä kanssanne. Erityisen onnellinen olen siitä, että olette ottaneet teoksen omaksenne ja uskaltaneet tehdä esityksestä itsenne näköisen.

Nuppu Ervasti
ohjaaja

KUVIA ESITYKSESTÄ