Godota odottaessa -näytelmä lähestyy ensi-iltaansa tappavan tasaiseen tahtiin samalla kun jäätävä kylmyys pitää Suomea pihtiotteessaan ilman lunnasvaatimuksia. Siperia lähetti terveisiä, tiesi Ilmatieteenlaitos kertoa. Godot’n ensi-iltaa ja termistä kevättä odottaessamme voimme vain kietoutua hallaharsoon, jota on ostettu lavastuksen tarpeisiin 300 m². Idästä tuli kylmyyden lisäksi Iivo Niskasen suurin haastaja Pyeongchangin olympialaisissa, mutta suomalainen hiihti suvereeniin voittoon 50 km kuninkuusmatkalla jättäen venäläiset hopealle ja pronssille. Suomalaisista vastaavaan on viimeksi kyennyt Kalevi Hämäläinen Squaw Valleyssa vuonna 1960.

Samana vuonna tapahtui muutakin merkittävää, sillä Huomenna hän tulee -näytelmä sai ensi-iltansa Turun Ylioppilasteatterissa. Samuel Beckettin kirjoittama Waiting for Godot tunnetaan Suomessa parhaiten nimellä Huomenna hän tulee, mutta älkäämme rientäkö asioiden edelle! Näytelmä sai aikoinaan ristiriitaisen vastaanoton, sillä Beckettin absurdi tragikomedia oli liian moderni vanhoihin kaavoihin kangistuneille kriitikoille. Odotetaan, vaikka aina ei olla täysin varmoja mitä odotetaan. Nuoret teatterintekijät samaistuivat sodanjälkeiseen Ranskaan sijoittuvan näytelmän pessimistiseen maailmankuvaan. Kylmä sota oli käynnissä, kun aikalaiset odottivat täydellistä ydintuhoa. Sitä odottaessa sodasta toipuva Suomi tasapainoili idän sekä lännen välissä itsenäisyyden säilyttäminen prioriteettinaan. Nykyään näytelmätekstiä pidetään klassikkoteoksena eikä sen tematiikka ole vieläkään vanhentunut. Jollain tapaa elämme samanlaisessa mielenmaisemassa vielä 58 vuotta myöhemmin vai voitko väittää, ettei edellistä kappaletta lukiessasi mielessäsi käynyt #taisteluvoitto, #talvisota ja #nevöfoget?

Tiedän jo mitä mietit tällä hetkellä: ”Mutta mitä tapahtui täsmälleen puolessa välissä tuota aikajanaa, eli vuonna 1989?” Paljonkin. Berliinin muuri murtui, Samuel Beckett kuoli ja Janne Pikka syntyi. Voisin kertoa lukemattomia tarinoita niistä kymmenestä päivästä, mitkä jaoin Beckettin kanssa, mutta kerron mieluummin lähimuistini tapahtumista historiallisen tarkkuuden vuoksi. Kelatkaamme taskunaurista yhden olympiadin verran taaksepäin alkuvuoteen 2014, jolloin matkustin New Yorkiin. Hain ”taiteellista heräämistä” Broadwayn näytelmistä sekä museoista ja uskoin vielä samana vuonna pääseväni johonkin hakemaani taidekouluun. Waiting for Godot -näytelmään tutustuin tuolloin ensimmäisen kerran. Tällä nimellä opin näytelmän tuntemaan ja Godota odottaessa kuvastaa näytelmää paremmin kuin muut suomennokset. Ian McKellenin ja Patrick Stewartin innoittamina ostin lipun näytelmään, josta en silloin tiennyt juuri mitään. Esitys vei minut mennessään, johon toki vaikutti lapsuuteni sankareiden näkeminen livenä, mutta erityisesti näytelmäteksti sai minut haaveilemaan kyseisen näytelmän ohjaamisesta. Ensimmäistä kertaa halusin ohjata näkemäni näytelmän, enkä näytellä jotain siinä ollutta roolihahmoa. Samuel Beckettin tekstissä minua kiehtoi hahmojen sisäinen logiikka kaiken sen absurdiuden keskellä. Näytelmässä ei käytännössä tapahdu mitään – kahdesti, ja silti se liimaa katsojan penkkiin ja kuljettaa ajatuksia syvistä vesistä huumoriin kepeällä otteella.

Saman vuoden syksynä aloitin opintoni teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Turun Taideakatemiassa. Sieltä sain monenlaisia työkaluja erilaisiin pakkeihin. Kuvaannollisesti siis. Olen hukannut oikean työkalupakkini. Kolme lukuvuotta opiskeltuani päätin lähteä uudelle matkalle loppukeväästä 2017 (toki olin matkustellut tässä välissäkin). Matkakohteikseni valikoituivat Puola ja Irlanti. Dublinin kaupunkipuiston peuroja ihaillessani, lukemattomia SPAR-kauppoja ihmetellessäni sekä Samuel Beckett Bridgellä tepastellessani asiat loksahtivat kohdilleen oudolla tavalla ja halu ohjata kyseinen näytelmä palasi. Mahdollisuuteni ohjata Godota odottaessa tuli Turun Ylioppilasteatterin jokakesäisen ohjelmistohaun kautta, joten aloin tutkia tarkempia tietoja näytelmästä. En yhtään yllättynyt, kun monessa lähteessä näytelmää kehuttiin 1900-luvun parhaaksi näytelmätekstiksi. Oman kiehtovuutensa toi se, että Samuel Beckettin perikunta on tarkkana siitä, ettei näytelmätekstin reploja tai parenteeseja saa muuttaa. Ohjaajalla on tarkat raamit siitä mitä tehdään, mutta oman taiteellisen visionsa mukaan hän päättää miten tehdään.

Kesä tuli ja meni. Samoin ohjelmistohaku ja varmaan arvasittekin, miten siinä kävi. Talvi saapui ja työni alkoi. Suurin iloni oli tekstin analysoiminen yhdessä näyttelijöiden kanssa. Miten analysoida absurdia tekstiä, jonka analysoimisen kirjailija on kieltänyt? Lähestyimme tekstiä hahmojen sisäisen ajatusmaailman kautta ja ymmärtämällä heitä mahdollisimman rationaalisesti. Näyttämöllä työstimme hahmoja Jacques Lecoqin fyysisen ilmaisun harjoitteiden avulla. Olen saanut kunnian työskennellä eri osa-alueilla lahjakkaiden ihmisten kanssa mitä absurdeimmissa olosuhteissa. Teatterin puheenjohtaja Antti on myös apulaisohjaajani, eli ota siitä sitten selvää kuka määrää ja ketä. Pääosiin roolitin Nupun ja Elisan. Pessimistin optimistin rooliin ja päinvastoin. Näyttelijät täytyy työntää mukavuusalueen ulkopuolelle ja he ovat vastanneet haasteeseen! Eevan ja Mikon hahmot tuovat sirkuksen kaupunkiin ja Ennu on lavalla viattomuuden ruumiillistumana. Harjoituksissa näyttelijöiden työskentelyä on siivittänyt Tuulian kuiskaus. Noora on tehnyt hienot ränsistyneet asut ja muukin visuaalinen ilme edistyy, kun Jounit, Satu, Esko, Laini, Valpuri, Saana, Matilda ja Aiju työskentelevät puun, valojen, maalin ja tarpeiston parissa. Tuottajamme Effiina on aktiivisesti hoitanut tonttiaan ja piiskaa Pozzon lailla kaikkiin vauhtia, myös minuun tällä hetkellä, sillä tämän tekstin deadline on huomenna.

Tähän loppuun pieni lainaus Samuel Beckettin hyvältä ystävältä James Joycelta:

”I am tomorrow
or some future day,
what I establish today.
I am today what I
established yesterday or
some previous day.”

“Vaihtakaa näyttelijät miehiin tai esitys perutaan.”

Turun ylioppilasteatteri joutui perumaan Janne Pikan ohjaaman Godota odottaessa – klassikkonäytelmän esitykset viikkoa ennen ensi-iltaa. Taustalla on Samuel Beckettin perikunnan määräys, jonka mukaan esityksessä ei saa olla naisnäyttelijöitä. 

Godota odottaessa -näytelmän sijaan Turun ylioppilasteatterin lavalla nähdään uusi Odottaessa-niminen näytelmä. Odottaessa on työryhmälähtöisesti valmistettu esitys, joka tarkastelee Turun ylioppilasteatterin Godota odottaessa -produktion kohtaloa näytelmänä näytelmän sisällä. Absurdissa tragikomediassa odotetaan vastauksia, kysymyksiä ja tasa-arvoista kohtelua.

Esitysten yhteyteen järjestetään keskustelutilaisuuksia Turun ylioppilasteatterissa. Tilaisuuksissa jatketaan Godota odottaessa -esityksen peruuntumisen myötä syntynyttä keskustelua. Tapausta tarkastellaan useasta eri näkökulmasta käsin, ja keskustelutilaisuuksissa on mukana teatteri- ja esitystaiteen ammattilaisia. Tilaisuuksien aiheina ovat mm. tasa-arvo sekä tekijänoikeudet. Keskustelutilaisuuksista tiedotetaan lisää viikon 12 aikana. Keskustelutilaisuuksiin on vapaa pääsy, ja ne pidetään esitysten jälkeen erikseen ilmoitettavina ajankohtina.

Hanki lippusi Odottaessa-näytelmän esitykseen osoitteessa turunylioppilasteatteri.fi/liput/