Kun ajattelen kuluneita kolmea kuukautta Odottaessa-produktion parissa, voisi näitä kuukausia kuvata sanalla yllätyksellinen. Tämä sana tulee mieleeni monestakin syystä.  Ensinnäkin tämä on ensimmäinen produktio koskaan, jossa olen toiminut maskeeraajana. Aluksi minulla oli kaiken rehellisyyden nimissä hyvin vähän tietoa siitä, mitä maskeeraajan työnkuvaan kuuluu. Ennen tätä produktiota kokemukseni maskeeraamisesta oli hyvin vähäistä, ellei oteta lukuun useita satoja tunteja, jotka olin viettänyt kotonani omia kasvojani maalaillen. Minulla on ollut jo vuosia halu hakea johonkin produktioon maskeeraajaksi, mutta oma perfektionismini on jarrutellut minua. Valitettavan usein uskottelen itselleni, ettei asioita voi tehdä, ellei ole jo valmiiksi ammattilainen. Kuitenkin nyt viimein sain uskoteltua itselleni, että kaikkien on aloitettava jostain.

Oma työni produktion parissa alkoi tammikuussa, jolloin ensi kertaa aloimme ohjaaja Janne Pikan kanssa suunnitella näytelmän hahmokohtaisia maskeerauksia. Jo heti alusta oli selvää, että näytelmän päähenkilöiden tulisi näyttää kuin ojasta nostetuilta. Tämä tarkoitti käytännössä suurta määrää ruskeaa ja mustaa rasvaväriä kasvoille ja muihin kehon osiin. Muiden hahmojen suhteen maski sen sijaan kehittyi vasta produktion aikana.

Suunnitteluvaiheen jälkeen suuntasin produktion sponsorina toimivaan Punanaamioon etsimään maskin tekoon tarvittavia meikkejä. Punanaamiosta mukaani tarttui erisävyisiä rasvavärejä, puuteri sekä tekoverta.

Tämän jälkeen alkoivat varsinaiset maskeeraustyöt. Ensi kertaa pääsin kokeilemaan maskien tekoa promokuvauksissa. Niissä sain huomata, että vaikka olinkin kotona harjoitellut tarvittavien maskien tekoa, oli maskeeraus selvästi hankalampaa, kun sitä ei tehnyt omaan läpikotaisin tuttuun naamaan. Kuitenkin loppuen lopuksi maskeeraus sujui promokuvissa ilman suurempia ongelmia. Kuvausten jälkeen seuraava työvaiheeni oli opettaa näyttelijöille, kuinka he voivat itse maskeerata omat kasvonsa esityksissä. Opettaessani näyttelijöitä olin tuttuun tapaani sekava ja poukkoilin maskeerausvaiheista toiseen. Onnekseni näyttelijät oppivat tekemään omat maskinsa tästä huolimatta, ellei oteta huomioon Mikkoa, jonka kanssa vielä harjoittelimme maskia uudemman kerran.

Kyseisenä iltana oli näytelmän jäsenkatsaus, joten maskilla oli tällä kertaa myös yleisö. Aluksi sekoittelimme Mikon kanssa yhdessä rasvaväreistä sopivaa sävyä. Mikon hahmon oli tarkoitus näyttää jokseenkin sairaalloiselta, joten päädyimme meikkaamaan hänelle lievästi kalpeat, hieman vihertävän sävyiset kasvot. Kun sopiva väri alkoi löytyä päädyin käymään nopeasti vessassa, ja ohjeistin Mikkoa sillä välin sekoittamaan värejä ja kenties kokeilemaan niitä jo kasvoilleen. Muutaman minuutin kuluttua maskeeraushuoneessa minua odottikin vihreä yllätys. Mikko oli muutaman minuutin poissaoloni aikana onnistunut läästimään kasvoilleen paksun kerroksen vihreää rasvaväriä. Lopputulos muistutti enemmän jonkinlaista satuolentoa tai avaruusoliota, ja tämän vuoksi päädyimmekin seuraavat puoli tuntia hihitellen ja naureskellen korjailemaan maskia vähemmän vihertävään suuntaan. Lopulta saimme kuin saimmekin Mikon kasvoille sopivan sairaalloisen värin.

Kokonaisuudessaan maskeeraajana Odottaessa-produktiossa toimiminen on ollut hieno ja ainutlaatuinen kokemus. Olen oppinut paljon maskeeraamisesta ja samalla myös teatteritoiminnasta. On ollut ihanaa työskennellä mahtavien ja uskomattoman taitavien ihmisten kanssa.

– Matilda Koivisto

Kuva: Jouni Kuru

Odottaessa-näytelmän viimeiset esitykset Turun ylioppilasteatterilla tämän viikon perjantaina 6.4. klo 19 ja lauantaina 7.4. klo 17 & 19.

Varmista paikkasi katsomosta osoitteessa turunylioppilasteatteri.fi/liput.