Tänään blogissamme kynäilee Jouni Kekkonen, joka on toinen Odottaessa-näytelmän visutiimin lattiavastaavista.

• ruohomaton maalaaminen
• vaahtomuovirouheen hankkiminen ja värjääminen
• tekokasvien spreijaus ja asettelu
• kumpareen rakentaminen

Minun ja Eskon to-do-lista oli yksinkertainen. Mikä voisi mennä pieleen? No siis…

Aloitetaan vaikka siitä, että mistä ihmeestä saa vaahtomuovirouhetta?! Ei kai me jouduta sitä itse silppuamaan? No ei sentään. Löytyi paikka missä sitä myydään, joten se ruksattiin (melkein) hoidetuksi.

Ennen vaahtomuovia täytyi kuitenkin hoitaa sen pohjaksi tarkoitettu ruohomatto kuntoon, eli maalata mustaksi. Eskon tekemä testiversio onnistui hyvin ja maali tuntui kestävän myös kulutuksessa, eli eikun maaliostoksille ja telat heilumaan.

Ruohomaton maalaaminen voi kuulostaa rasittavalta hommalta, mutta se oli oikeastaan ihan mukavaa. Ensimmäisen kerroksen jälkeen jälki näytti lupaavalta ja ainakin minä mielessäni ruksasin senkin homman (melkein) tehdyksi. Kun ruohomatto oli lopulta maalattu kahteen kertaan, oli seuraavana vuorossa mustaksi värjätyn vaahtomuovin levittäminen siihen päälle. Täytyi vain hakea rouhe ja värjätä se. Onneksi oli löytynyt se paikka, missä sitä myydään. Hyppäsimme autoon ja lähdimme sitä hakemaan. Perillä paljastui, että vaahtomuovirouhetta ei ole heillä hyllytavarana, vaan sitä tehdään ylijäämäpaloista silloin kun niitä sattuu olemaan. Rouhetta ei ollut, mutta paloja onneksi oli, joten takaisku ei ollut paha. Sovimme, että he soittavat parin päivän päästä kun he ehtivät vaahtomuovin silppuamaan. Ruksasin asian uudelleen (melkein) hoidetuksi.

Puhelu tuli, mutta niin tuli myös kyytiongelma. Esko oli varattu, joten kyselin muilta työryhmäläisiltä. Ei, ei ja ei. Kyselin kavereilta. Ei, ehkä ja ehkä. Vähän lupaavampaa, mutta ei riitä. Selvittely jatkui ja lopulta puvustajamme sai nakitettua keikan poikaystävälleen. Sovimme hänen kanssaan että menemme seuraavana päivänä hakemaan vaahtomuovin. Seuraava päivä koitti ja tuli puhelu, että auto ei käynnisty. Pitikö sen talven tulla juuri tuohon väliin?

Kun vaahtomuovin hakeminen lopulta onnistui tuottajamme kanssa, oli ruohomatto ollut jo viikon maalattuna ja huomasimme, että testiversio oli röyhkeästi valehdellut meille päin naamaa. Maali ei ollut kestänyt kulutusta. Toisaalta, ei sen olisi tarvinnutkaan kestää, jos rouhe olisi saatu sen suojaksi ajoissa. Ei se mitään. Aina voi maalata uudestaan. Päätimme kuitenkin vaihtaa spraymaaliin, koska olimme sitä testatessa huomanneet sen toimivaksi vaihtoehdoksi.

Sitten lopultakin vaahtomuovin värjäykseen. Ja voin ilolla sanoa, että se ei tuottanut ongelmia. Laitoimme rouhetta pienissä erissä isoon muovilaatikkoon ja kaadoimme sekaan ohennettua maalia. Hieman pyörittelyä, vähän puristelua ja rouhe oli mustaa. Sen jälkeen levitimme rouheen ruohomaton päälle ”soraksi”. Yksinkertaista. Mustaa rouhetta mustalla ruoholla. Kyllä siinä silmä lepää. (Oliko tuo sarkasmia? Tule katsomaan ja päätä itse.)

Haluaisin jo mielelläni siirtyä seuraavaan osa-alueeseen, mutta ongelmat vaahtomuovin kanssa eivät päättyneet tuohon. Katsokaa kun sitä ei ollut tarpeeksi. Ai että lisää ostamaan? Nauraisin jos ei itkettäisi. Soitin heille ja sanoivat, että ei ole rouhetta saatavilla, eivätkä osanneet sanoa milloin olisi.

Muistatteko, kun silloin kerran sanoin ”Ei kai me jouduta sitä itse silppuamaan?! No ei sentään”? Valehtelin röyhkeästi päin naamaa. Nyt tiedätte, mitä ruohomaton testiversio sai minut tuntemaan.

Mutta tiedättekö, vaahtomuovipatjan sahaaminen pieniksi paloiksi ja silppuaminen blenderillä oli nopeaa, helppoa ja terapeuttista. Joten ei siitä sen enempää.

Kumpare. Mitä siitä sanoisi? Ruohomaton alle haluttiin kumpare. Itse en juurikaan siihen osallistunut, koska sen rakentamiseen oli tarjolla myös pätevä ihminen, Esko, mutta olen vakuuttunut, että se ei olisi tullut valmiiksi ellen olisi välillä käynyt vieressä katsomassa.

Valmiiksihan se tuli juu, mutta se päätettiin lopulta pistää melkein kokonaan uusiksi, koska haluttiin pienempi kumpare. Saatiinpahan siihenkin pientä vastoinkäymistä.

Sitten tekokasvien spreijaus ja asettelu. No, se meni ihan kivasti.

Kuvat: Jouni Kuru + työryhmä

Odottaessa Turun ylioppilasteatterilla 24.3.-7.4.2018.

Varaa paikkasi katsomosta osoitteessa turunylioppilasteatteri.fi/liput/