Mikäkö on meidän osamme?

Valmistimme Godota odottaessa -produktiota noin kolme kuukautta saatuamme esitysoikeudet näytelmään Näytelmäkulma – Nordic Drama Corner oy:ltä, joka valvoo Godota odottaessa -näytelmän oikeuksia Suomessa. Produktiota varten näyttelijät harjoittelivat satasivuisen käsikirjoituksen vuorosanat, lavastajat suunnittelivat ja rakensivat näyttämöohjeiden mukaiset lavasteet ja valot, puvustajat suunnittelivat ja tekivät näyttelijöille rooliasut. Näytelmäämme tuotettiin ja markkinoitiin, ja koko työryhmä teki valtavasti työtä. Ohjaaja Janne Pikka oli tietysti aloittanut pohjatyön muuta työryhmää jo paljon aiemmin.

Työryhmän työskenneltyä noin kolme kuukautta, vähän ennen Godota odottaessa -näytelmän ensi-iltaa Näytelmäkulmasta soitettiin minulle ja sanottiin, että esitys olisi joko peruttava tai näyttelijät vaihdettava miehiin. Näytelmäkulman mukaan miesroolitus on näytelmän kirjailijan perikunnan tahto. Ensimmäinen ajatukseni täysin yllättävästä puhelusta oli, että annettujen kahden vaihtoehdon lisäksi täytyy olla jokin muu ratkaisu. Näytelmän peruminen näyttelijöiden sukupuolen takia tuntui minusta todella absurdilta ja väärältä. Näytelmäkulmasta tapauksessa ei kuitenkaan ollut epäselvyyttä: olimme agentuurin mielestä päivänselvästi muuttaneet tekstiä valitsemalla rooleihin naisnäyttelijät ja siten rikkoneet esitysoikeussopimusta, vaikkei sopimuksessa näyttelijän sukupuolista mainintaa ollutkaan. Meidän mielestämme näin merkittävän seikan tulisi lukea sopimuksessa, ja mielestämme se palvelisi sekä oikeudenvalvojia, omistajia että näytelmän esittäjiä.

Alkoi noin viisi päivää kestänyt selvittely, jossa pyrittiin ratkaisemaan muun muassa, saako näytelmää esittää, miksi sitä ei saa esittää, ketkä näyttelevät, ja mitä seuraavaksi esitetään. Sillä viikolla viestittelin ja puhuin joka päivä puhelimessa Näytelmäkulman, toimittajien, teatterimme johtokuntalaisten, näytelmämme työryhmäläisten ja muiden sotkua selvittävien kanssa. Lisäksi teatterissamme pidettiin jatkuvasti palavereja, joissa pohdittiin, miten tästä jatketaan. Pienen teatterimme ja johtokuntalaisiemme resurssien vuoksi tapauksen vieminen oikeuteen ei tullut kysymykseen, sillä oikeudenkäynnistä mahdollisesti maksettaviksemme koituvat kulut olisivat teatterillemme mahdottoman suuret.

Keskusteleminen Näytelmäkulman kanssa tuntui vaikealta. Näytelmäkulma ei joustanut alkuperäisestä kannastaan vaan yksioikoisesti käski meidän lopettaa produktion markkinoinnin ja perua esitykset, ellei näyttelijöitä vaihdeta. Näytelmäkulman mielestä tapaus liittyi yksinomaan tekijänoikeuteen ja kirjailijan tahdon kunnioittamiseen ja meidän olisi pitänyt tietää tekevämme virheen, kun valitsimme naisia näyttelijöiksi. Teatterimme mielestä kysymys oli monimuotoisempi, kuin millaisena Näytelmäkulma sitä piti. Koetimme selittää Näytelmäkulmalle, että vaikka kirjailijan tahtoa lähtökohtaisesti tulisi noudattaa, mielestämme tämäntapaisessa tilanteessa tasa-arvo menee kirjailijan tahdon yläpuolelle. Keskustelu oli kuitenkin turhaa, sillä tässä ei Näytelmäkulman mielestä ollut kyse mistään tasa-arvosta vaan yksinkertaisesti tekijänoikeudesta.

Monien vaiheiden jälkeen päädyttiin lopputulokseen, ettei näyttelijöitä vaihdeta, Godota odottaessa jätetään kokonaan toteuttamatta ja Godot’n tilalla esitetään toinen näytelmä. Vain noin kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa ohjaaja Janne päätti tarttua varsin kunnianhimoiseen haasteeseen ja käsikirjoittaa Godot-näytelmän tapahtumien pohjalta absurdin tragikomedian, jossa kommentoitaisiin Godot’n peruuntumiseen liittyviä tapahtumia. Tässä tilanteessa voimme kysyä Samuel Beckettin tavoin: ”Olemmeko menettäneet oikeutemme? – Mikäkö on meidän osamme? Avunpyytäjän osa.” Aineksia uutta Odottaessa-näytelmää varten on onneksi runsaasti kasassa, sillä onhan meillä ollut käynnissä oma tosielämän tragikomedia ja apuakin on meitä viisaammilta pyydetty.

Nyt voi tietysti pohtia, onko lopputulos miellyttävä ja oikeudenmukainen. Toisaalta on hyvä, että koska näytelmää lopulta ei esitetty eikä tekijänoikeuksia rikottu, vältettiin oikeudelliset toimenpiteet eikä jouduttu hankaluuksiin. Toisaalta on suuri vääryys, että tuntitolkulla työtä tehnyt työryhmä ei päässyt ikinä näyttämään valmista esitystä yleisölle. Godot’n selvittelyjen aikana on tapahtunut valtavasti lyhyessä ajassa, on pitänyt selvittää monia asioita, ja muutoksiin on jouduttu reagoimaan nopeasti. Olen todella kiitollinen, että Godot-tapauksen ratkomisessa teatterimme on saanut monilta tukea ja apua.

Eräs teatteriamme tukenut viisas henkilö sanoi: ”Joskus on parasta hetken vain sietää, että toinen on väärässä, jotta voidaan päästä yhteiseen maaliin.” Tästä viisaudesta on ollut minulle apua toteutumatta jääneen Godota odottaessa -näytelmämme selvittelyissä. Olen tapausta käsitellessäni käynyt keskusteluja, joissa on tuntunut mahdottomalta löytää yhteistä säveltä: yhdelle jokin päivänselvä asia on toiselle aivan käsittämätöntä. Jotta vastakkaisen osapuolen kanssa voidaan päästä yhteiseen maaliin turhauttavalta tuntuvassa keskustelussa, turha kinastelu on syytä jättää pois ja keskittyä ainoastaan asian käsittelyn kannalta kaikkein oleellisimpaan. Godot-näytelmäämme liittyneestä kohusta opimme, että on olemassa keskusteluja, joita tämä maailma ei ole valmis vielä käymään.

Kuva: Jouni Kuru