Ensimmäisenä Godota odottaessa -työryhmästä meille esittäytyy näyttelijä Nuppu Ervasti. Näyttämön ulkopuolella Nuppu viimeistelee opintojaan yliopistosta, työskentelee viestintäsuunnittelijana ja juoksee hajuvesipilven läpi aina ennen kotoa lähtiessään.

Millainen oli ensikosketuksesi teatteriin?

Ensikosketukseni sain varmasti ohjaaja-isoäitini kautta, mutta siitä en muista kuin rusinat, joita äitini tunki suuhuni jotta pysyisin hiljaa. Sittemmin tähtihetkeni koitti ensimmäisellä luokalla kun sain esittää koulun näytelmässä Lumikin ilkeää äitipuolta. Turun ylioppilasteatteriin löysin tieni vasta viime keväänä Täydellinen päivä –näytelmän myötä.

Ketä tai mitä olet joutunut elämässäsi odottamaan eniten?

Yleensä minua odotetaan, olen aina myöhässä. Olen myös odotuttanut itse itseäni jopa kenties enemmän kuin ketään muuta. Olen myöhässä kaikesta, olipa kyse sitten elämän suunnan löytämisestä, valmistumisesta tai ihan vain ovesta ulos pääsemisestä.

Mitkä tai millaiset asiat ovat sinusta odottamisen arvoisia?

Odotus palkitaan, niin sanotaan. Toisaalta evoluutio ei ole kouluttanut ihmiskunnasta kovinkaan kärsivällistä, itse en ainakaan sitä ole. Tämän teoksen myötä olen kuitenkin havainnut, että oikeastaan koko olemisemme perustuu pitkälti jonkin odottamiseen: Odotamme kevättä, odotamme lounasta, odotamme koulun loppua, viikonloppua, eläkettä, aurinkoa, odotamme, odotamme. Tässä hetkessä elämme vain hetkittäin, se tuntuu olevan ihmiskunnalle kovin tunnusomaista.

Mikä olisi pahin paikka, jossa voisit joutua odottamaan?

Räntäinen, sodan runtelema bussipysäkki Espoossa yleislakon aikaan.

Mikä on ollut elämäsi kummallisin tai absurdein tapahtuma tai tilanne?

Helpoin vastaus tähän olisi syntymä, onhan ylipäätään älytöntä muodostua soluklönteistä eläväksi olennoksi ja pusertua maailmaan.

Mutta jos jotain tämä näytelmä on minulle opettanut niin sen, että elämä kaikkineen on absurdia. Kohtaamme ja teemme päivittäin enemmän tai vähemmän hullunkurisia asioita, mutta riippuu näkökulmasta kuinka älyttömiksi ne koetaan. Didin sanoin ”– aika käy näissä olosuhteissa pitkäksi ja ajaa meidät täyttämään sen puuhilla, jotka ensi näkemältä voivat vaikuttaa järkeviltä, mutta jotka me teemme tottumuksesta”.

Mielenkiintoista on myös havainnoida, kuka määrittelee sen mikä milloinkin on järkevää. Didi ja Gogo ovat vapauttaneet itsensä yhteiskunnan oravanpyörästä, mutta eivät pääse pakoon itseään tai ihmisyyttään, olipa sen tunnusmerkistö mitä tahansa. Vapauttavaa on kuitenkin ajatus, että selittämätöntä elämäntuskaansa voi yhtä hyvillä mielin täyttää odottamalla Godota tai Jeesusta, perustamalla perheen tai kanalan tai vaihtamalla hattuja tiellä ystävän kanssa.

Souturetkellä Becketin syvissä vesissä tajuaa, että kaikki on samaan aikaan sekä absurdia ja merkityksellistä että järkevää ja merkityksetöntä. ”Ilma on täynnä meidän huutoamme, mutta tottumus on suuri äänenvaimentaja.”

Kerro roolihahmostasi?

Esitän Didiä eli Vladimiriä, koditonta ja höpsähtänyttä kulkuria, joka odottaa kaverinsa Gogon eli Estragonin kanssa syrjäisessä tienposkessa Godota saapuvaksi.

Didi ja Gogo ovat monella tapaa toistensa vastakohdat: Didi on optimisti ja Gogo pessimisti. Didi kaihoaa jumalaista pelastusta ja ravintoa hengelleen kun Gogo tyytyy porkkanoihin ja unohtaa mieluusti kaiken. Didi rakastaa seuraa sekä ajankulua, hän halajaa keskustella ja pohtia.

Iloisen ja vieraskorean kuoren alla kuitenkin myös Didiä kalvaa eksistentiaalinen kriisi. Ajoittain epäuskon pureva viima puhaltaa hänen resuisten vaatteittensa lävitse: ”Mitä me teemme täällä?” Aina Didi kuitenkin kokoaa itsensä ja on taas pian varma, että huomenna hän tulee.

Symbolisesti Didi ja hänen vankkumaton uskonsa huomiseen edustaa sitä ihmiskunnan arkkityyppiä, jonka ansiosta emme ole lajina päätyneet oksaan killumaan.

Didi on ikuinen optimisti ja minä taas paatunein pessimisti. Hahmo on minulle henkilökohtaisesti hyvin haastava, mutta juuri siksi työ sen parissa on antoisaa. Joudun etsimään erilaisia tulokulmia ja opettelemaan uusia, minulle luonnostaan vieraita reaktioita asioihin. Jo pelkkä optimistisen fysiikan löytäminen on yllättävä haaste!

Mikä on paras tekemäsi päätös tähänastisessa elämässäsi?

Pessimistinä pidän kirjaa vain huonoista päätöksistä. Todennäköisesti olen kuitenkin jollain mittarilla kiertänyt pahimmat karikot, olenhan yhä hengissä, terve ja saan harrastaa sitä mistä tykkään eniten.

Mitä pelkäät?

Muodoton, eksistentiaalinen pelko lienee pahinta pelon laatua. Didin kanssa jaan myös pelon kosmisesta yksinäisyydestä. On karmaiseva tunne, kun kaikki ympärillä nukkuvat etkä oikein ole varma oletko itsekään hereillä.

Kuvat: Jouni Kuru

“Vaihtakaa näyttelijät miehiin tai esitys perutaan.”

Turun ylioppilasteatteri joutui perumaan Janne Pikan ohjaaman Godota odottaessa – klassikkonäytelmän esitykset viikkoa ennen ensi-iltaa. Taustalla on Samuel Beckettin perikunnan määräys, jonka mukaan esityksessä ei saa olla naisnäyttelijöitä. 

Godota odottaessa -näytelmän sijaan Turun ylioppilasteatterin lavalla nähdään uusi Odottaessa-niminen näytelmä. Odottaessa on työryhmälähtöisesti valmistettu esitys, joka tarkastelee Turun ylioppilasteatterin Godota odottaessa -produktion kohtaloa näytelmänä näytelmän sisällä. Absurdissa tragikomediassa odotetaan vastauksia, kysymyksiä ja tasa-arvoista kohtelua.

Esitysten yhteyteen järjestetään keskustelutilaisuuksia Turun ylioppilasteatterissa. Tilaisuuksissa jatketaan Godota odottaessa -esityksen peruuntumisen myötä syntynyttä keskustelua. Tapausta tarkastellaan useasta eri näkökulmasta käsin, ja keskustelutilaisuuksissa on mukana teatteri- ja esitystaiteen ammattilaisia. Tilaisuuksien aiheina ovat mm. tasa-arvo sekä tekijänoikeudet. Keskustelutilaisuuksista tiedotetaan lisää viikon 12 aikana. Keskustelutilaisuuksiin on vapaa pääsy, ja ne pidetään esitysten jälkeen erikseen ilmoitettavina ajankohtina.

Hanki lippusi Odottaessa-näytelmän esitykseen osoitteessa turunylioppilasteatteri.fi/liput/