Rymistellään Rantakadulla vielä kerran!

Viime kesänä minut valittiin Turun ylioppilasteatterin (TYT:n) Vuokra!-musikaalin ohjaajaksi, ja otin kunniatehtävän ilomielin vastaan. Kyseessä on sillä(kin) tavalla erityinen produktio, että se on tilausteos. Alkuvuodesta 2021 teatterin jäsenkokouksessa nousi idea Läntisen Rantakadun loppushow’sta, jolla rymisteltäisiin rakkaassa Rantakadun vanhassa vihannesvarastossa vielä ennen vääjäämätöntä muuttoa muihin tiloihin. Ehdotuksesta innostuttiin, ja lopulta keskustelujen ja äänestysten jälkeen päädyttiin Vuokra!-musikaaliin.

Vaikka ensi-iltaan on vielä reilut kolme viikkoa, voin jo todeta, että matka työryhmän kanssa on ollut ainutlaatuisen upea – ja tahdiltaan tiivis! Kun kesäkuussa produktion toteutuminen oli varmistunut, käsikirjoittaja Alina Kilpinen tarttui sulkakynään. Kun käsikirjoituksessa oli suurimmat raamit kohdillaan, rupesin säveltämään musiikkia. Elokuun lopulla pidettiin esityksen starttitilaisuus, ja suurin piirtein samoihin aikoihin remmiin hyppäsi tuottaja Elina Iso-Järvenpää. Syyskuussa 16-henkinen näyttelijäporukka aloitti harjoitukset, kuusihenkinen bändi tarttui soittimiin, ja tuotantoryhmä kerääntyi suunnittelemaan. Nyt on takana pari kuukautta kohtausten, koreografioiden ja musiikin harjoittelemista, puvustuksen hankkimista ja sovittamista, lavasteiden suunnittelua ja kokoamista, palaveeraamista ynnä muuta valmistelua. Musikaalin Facebook-tapahtumassa esityksen kuvataan olevan ”yhteisponnistus”, mitä Vuokra! toden totta on. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että saan työskennellä näin taitavien ja innostuneiden ihmisten parissa.

Ilon ja innostuksen ohessa tunteisiini vaikuttaa väistämättä produktiomme surullinen viitekehys ja tilanne, jossa TYT parasta aikaa on. Vuokrasopimus vuodesta 1979 teatterin käytössä olleessa teatteritilassa on päättymässä, ja vuodenvaihteessa Läntisen Rantakadun tila on tyhjennettävä. Tänä syksynä teatterissa paitsi tehdään päräyttävää musikaalia myös kannetaan ylioppilasteatterilaisten voimin kaikki teatterin omaisuus lampuista katsomon tuoleihin ja puvustosta huonekaluihin uuteen tilaan.

Teoksessa Ylilyönneille altis viisikymppinen. Turun ylioppilasteatterin tärinöitä 1959–2009 Jukka Kittilä kirjoittaa vuoden 1974 tapahtumista, jotka kalskahtavat tutuilta: ”Puheenjohtajana ja usean produktion ohjaajana toiminut Maarit Pyökäri kuvailee tilaongelman ensitunnelmia katastrofaalisiksi. Epäuskon ja epätoivon sekaisissa tunteissa velloneen teatterin johtokunta julisti jäsenistölleen uhmakkaasti: ’Me emme luovu! Me emme muuta!’ Jäsenistön parista kantautui radikaalejakin näkemyksiä siitä, miten TYT:n tulisi ahdingossaan toimia. Uhmasta huolimatta tosiasia kävi äkkiä selväksi: tilasta oli poistuttava.” Kittilä kertoo myös, kuinka TYT:lle perustettu tilatoimikunta näki heti Läntisen Rantakadun varressa sijanneessa vihannesvarastossa monia hyviä puolia ja että TYT tiesi nopeasti vihannesvaraston olevan teatterin uusi koti. Kittilän tekstissä Rantakadun tilasta käytetty sana koti on mielestäni erittäin hyvä käsite kuvaamaan tilan merkitystä TYT:lle. Tila on teatterille paitsi paikka työskennellä myös turvapaikka ja osa identiteettiä. Myös Vuokra!-musikaalissa Taiteiden talosta häädetyt taiteilijat laulavat: ”Taiteiden talo on meidän kotimme.”

Vaikka esitystä ympäröivä kehys ei olekaan kohottavin mahdollinen, kuitenkin päällimmäisenä mielessä on, että nyt tehdään loistokas show. Kuten TYT:n alkuvuoden jäsenkokouksessa todettiin, rymistellään Rantakadulla vielä kerran. Tervetuloa joulukuussa teatteriin!

Antti Ainola, Vuokra!-musikaalin ohjaaja ja säveltäjä