Mielipuoliveturi on puolalaisen näytelmäkirjailija Stanislaw Ignacy Witkiewiczin teos vuodelta 1923, mutta kuka tämä taiteilija oli? Witkacy, mies mielipuolisuuden takaa, jonka elämä tuntuu näyttäytyvän hänen viimeisenä absurdina teoksenaan, Magnum Opuksena.

Stanislaw Ignacy Witkiewicz syntyi Varsovassa Puolassa vuonna 1885, kun maa oli osa Venäjän Keisarikuntaa. Hän syntyi puolalais-liettualaiseen aatelisperheeseen, jolta hän sai alkusysäyksen taiteelliseen ja luovaan elämään. Hänen isänsä, niin ikään Stanislaw Witkiewicz, oli taidemaalari, -kriitikko ja arkkitehti. Hänen äitinsä opetti musiikkia, mutta yhtenä suurimpana vaikutteena hänen lapsuudessaan oli hänen kummitätinsä ja kansainvälisesti menestynyt näyttelijä Helena Modjeska. Jo pienestä pitäen ja varmasti myös perhevaikutteidensa takia pieni Stanislaw oli kiinnostunut monista eri taiteenlajeista ja jo kahdeksan vuotiaana (1893) hän printtasi ensimmäisen näytelmänsä kotona olevalla painokoneella. Viisitoistavuotiaana Stanislaw kävi usein Pietarissa ja Liettuassa tätinsä kanssa ja maalasi sekä harrasti valokuvausta. Maalauksista kaksi päätyi näyttelyyn Liettuassa jo seuraavana vuonna. Ennen kahdeksattatoista syntymäpäiväänsä nuori Stanislaw julkaisi kokoelman filosofisia esseitään (The Dreams of an Improductionist).

Nuorena aikuisena Stanislaw kiersi Eurooppaa käyden jokaisessa taidenäyttelyssä ja galleriassa, mitä matkoillaan kohtasi. 1904 hän aloitti koulun Krakovan taideakatemiassa isänsä, suuren koulujärjestelmän vastustajan, toiveiden vastaisesti. Neljä vuotta myöhemmin Stanislaw sai uusia vaikutteita maalaamiseensa Pariisista ja loi ensimmäiset ”monsterinsa” ja muotokuvansa. Samoihin aikoihin hän myös kirjoitti ensimmäisen romaaninsa The 622 Falls of Bungo, or The Demonic Woman, joka peilasi hänen myrskyistä suhdettaan näyttelijätär Irene Solskaan.

Seuraavat vuodet Witkiewicz kiersi jälleen Euroopassa keräten uusia vaikutteita ja kokeili mm. psykoanalyysia. Näinä vuosina hän allerkirjoitti ensimmäistä kertaa kirjeen niemllä Witkacy. Samoihin aikoihin Stanislaw kihlautui kotiseuduillaan tapaamansa Jadwiga Janczewskan kanssa. Alkuvuodesta 1914 kihlaus kuitenkin päättyi traagisesti, kun raskaana ollut Jadwiga päätti oman elämänsä pariskunnan riidan päätteeksi. Tapauksella ja etenkin raskaudella oli suuri vaikutus Stanislawin suhteessa jälkikasvun tuottamiseen maailmaan ja tulevaisuuteen, josta hänellä itsellään oli erittäin synkät kuvat.

Masentunut Witkacy lähti hyvän ystävänsä, Bronislaw Malinowskin, pyynnöstä tutkimusmatkalle Papua Uuteen Guineaan. Matka ei korjannut Stanislawin masennusta ja Australiassa, kuultuaan ensimmäisen maailmansodan syttymisestä, hän riiteli ystävänsä kanssa ja lähti takaisin Eurooppaan liittyäkseen sotaan. Witkiewicz uskoi, että puolalaisten tulisi itsenäisyytensä puolesta taistella slaavilaisten, eikä Saksan puolella.

Witkewicz liittyi Venäjän keisarilliseen armeijaan Pietarissa ja hän sai nopeutetun upseerikoulutuksen ja syksyllä 1915 hänet lähetettiin etulinjaan. Seuraavana vuonna kesällä 1916 Witkiewicz haavottui vakavasti taistelussa Länsi-Ukrainassa, jossa hän surullisen ironisesti taisteli nimenomaan Saksan puolella taistelevaa Puolalaisten Legionaa vastaan. Haavoittumisen jälkeen Witkewicz ei enää palannut rintamalle.

1917 Stanislaw vapautettiin palveluksesta ja Pietarissa ollessaan hän silminnäki ja koki Lokakuun Vallankumouksen. Joidenkin lähteiden mukaan Stanislaw olisi ottanut osaa vallankumoukseen ja jopa  valittu yksikkönsä poliittiseksi komissaariksi. Todisteita tästä on kuitenkin vähän ja Witkacy itse on aina ollut hyvin hiljainen ja salaileva ajastaan Venäjällä. Bolshevismin kokeminen ja myöhemmin Natsi- ideologian nousu Saksassa kuitenkin yhdessä juurruttivat Witkiewicziin todella pessimistisen kuvan maailmasta ja ihmisistä. Sodan jälkeisissä teoksissaan hän usein kuvaakin kauhulla ovelien kansankiihottajien johtamia alistuvia massoja.

Sota-ajan jälkeen Witkacy palasi Puolan Krakovaan ja liittyi osaksi Formalistien ryhmää. Ajanjaksosta tulee myös taiteilijan produktiivisin kausi. Hän julkaisi teoreettisia kirjoja taidemaalauksesta ja teatterin puhtaasta muodosta. Hän kirjoitti yli 40 näytelmää, joista moni on kadonnut tai tuhoutunut ja nykypäivänä jäljellä on enää kaksikymmentäyksi, mm. Mielipuoliveturin alkuperäisteksti kuuluu myös kadonneisiin näytelmiin, mutta se saatiin pelastettua takaisinkääntämällä se kahdesta ranskankielisestä versiosta. Näytelmät pilkkasivat ajan teatteria puolassa ja synnyttivät pieniä skandaaleja taiteellisissa piireissä. 1925 yhden epäonnistuneen, mutta koko elämän ajan jatkuvaan ystävyyteen päättyneen avioliiton jälkeen, Witkacy perusti S.I. Wikiewicz Muotokuvaliikkeen. Sadalla zlotylla sai kokonaisen muotokuvan, mutta taiteilijalla oli asiakkailleen säännöt, joihin oli ennen ostoa sitouduttava. Viimeisenä säännöissä luki ”väärintulkinnat eivät tule kysymykseen”. Seuraavan kahdentoista vuoden aikana muotokuvaliikkeestä tuli Witkacyn päätoimeentulo ja hän piirsi tuhansia muotokuvia.

Samalla kun Witkacy vaihtoi öljyvärimaalauksesta muotokuvien piirtämiseen hän vaihtoi myös näytelmät romaaneihin. Vuoteen 1932 mennessä hän kirjoitti kolme romaania, joista viimeisin julkaistiin postuumisti vasta 1968. Hän julkaisi myös tietokirjan huumausaineista. Witkacy oli tehnyt kokeiluja millaista taidetta hän tuottaa minkäkin aineen vaikutuksen alaisena. Taiteilijan maalauksista löytyy kääntöpuolelta merkintä, josta näkee mitä ainetta on käytetty. Usein kuitenkin merkintä saattoi olla vain teetä tai kahvia, joskus jopa nimenomaan alkoholista pidättäytyminen.

Vuonna 1935 Stanislaw Ignacy Witkiewicz sai Puolan kirjallisuuden akatemian Kultaisen Laakerilehden hänen työstään näytelmien ja romaanien kirjoittajana. Samana vuotena hän julkaisi filosofisen ja ontologisen teoksen omasta ajattelutavastaan, Ideas and Theses Implied by the Idea of Existence. Loppuvuotensa taiteilija viettikin filosofiansa parissa kotikonnuillaan.

Taiteilija, kirjailija, filosofi ja teoreetikko Stanislaw Ignacy Witkiewicz kuoli oman kätensä kautta kuullessaan Natsi-Saksan lisäksi myös Neuvostoliiton hyökänneen Puolaan 18.9.1939. Hän suostuttelee naisystävänsä, joka selviää yrityksestä, tekemään myös itsemurhan ja yhdessä he ottavat yliannostuksen ja Witkacy viiltää vielä omat ranteensa auki. Kirjeessään ystävälleen puoli vuotta aiemmin hän oli ennustanut seuraavasti; ”Maailmanlaajuinen katastrofi on lähestymässä. Se voimmeko jälkeenpäin enää löytää itseämme on epätodennäköistä”.

Witkacy jätti jälkeensä valtavan määrän taidetta, joka vielä nykyäänkin inspiroi ohjaajia ja teatteria Puolan lisäksi ympäri maailmaa. Hän on Puolan merkittävin sodan jälkeinen taiteilija ja yksi avantgarden edelläkävijöistä eikä häntä tyypillisesti ymmärretty omana aikanaan. Ennenkaikkea hän oli monisävyinen henkilö, jonka elämä näkyy hänen teoksissaan, jotka kirjoittajansa tapaan olivat niin aikaansa edellä, että ne istuvat loistavasti nykyaikaan vielä sata vuotta myöhemmin.

Stanislaw Witkiewiczin Mielipuoliveturi Turun ylioppilasteatterilla ensi-illassa 5.9.2020!

Liput myynnissä nyt!